“Mä olen ihan tyhmä,” mutisee lapsesi keittiön pöydän ääressä läksyjä tehdessään ja alkaa hakata nyrkillä pöytää. Läksyjen kanssa on hankalaa, kirjoittamiseen menee hurjasti aikaa ja kumia kuluu, kun kirjaimet eivät tahdo pysyä viivojen sisällä eikä jälki näytä hänen mielestään hyvältä.
“Et sinä tyhmä ole”, yrität vakuutella rauhoittavasti.
Paperi rypistyy ruttuun ja lapsi huutaa: “Kyllä olen. Ihan tyhmä ja kaikkein huonoin!”
Tekee itsekin mieli luovuttaa.
Onko lapsi vain ylidramaattinen vai ajatteleeko hän ihan oikeasti olevansa maailman huonoin?
MITEN REAGOIDA JA VASTATA KIELTEISEEN OMAKUVAAN?
Kun lapsi puhuu itsestään kielteisesti ja väheksyvästi, oma automaattinen reaktiosi on luultavasti pyrkiä katkaisemaan se ja vakuutella lapsellesi, että hän on väärässä. Tai sanoa, että hän vain kuvittelee tai liioittelee.
Valitettavasti lapsesi kuitenkin sanoo sen mitä sillä hetkellä oikeasti tuntee. Heistä ei tunnu siltä, että he ovat “taitavia” tai “ihania”. Päinvastoin. Omasta mielestään he ovat tuollaisessa tilanteessa “idiootteja”, “tyhmiä” tai “maailman huonoimpia”, eivätkä he ole kovin valmiita uskomaan päinvastaisia vakuutteluitasi.
Sen sijaan, että yrittäisin oikaista heidän ajatteluaan, kokeile seuraavilla konsteilla vaikuttaa niihin tekijöihin, joiden ansiosta lapsesi kokee huonommuutta ja kurjaa oloa.
Osoita empatiaa: Asetu lapsen asemaan ja yritä nähdä mistä syystä hän kokee niin syvää turhautumista. “Kirjoitusläksyt voi kyllä olla tosi hankalia, vai mitä?” tai “Oho, kylläpä sinua näköjään harmittaa!” Tai jos et oikein tahdo keksiä sanottavaa, niin pelkkä “Pidetäänkö pikku paussi? tai “Tuletko hetkeksi kainaloon?” voi olla hyvä vaihtoehto.
Osoita kiinnostusta: Joillakin lapsilla voi olla todella vaikea sanoittaa tunteitaan. Kun käsittelette ja juttelette tilanteesta yhdessä, heille voi paremmin valjeta, mikä tilanteessa heitä oikeastaan harmittaa. “Mikäköhän juuri tässä tehtävässä on niin ärsyttävää.” tai “Onko kaikki tehtävät ärsyttäviä vai pelkästään tämä?”
Tee uusi käsikirjoitus: Kun olette käyneet tilanteen yhdessä läpi, voitte kimpassa miettiä uusia tapoja turhautumista, kun vastaan tulee samanlainen tilanne. Voitte esimerkiksi sopia, että lapsesi sanoo “Teen ihan sikapaljon töitä kirjoittamisen kanssa” sen sijaan, että hän sanoo: “Kirjoittaminen on tosi vaikeaa ja mä olen ihan tyhmä”, tai vaikka että: “Äiti, tää tehtävä on tosi tuskastuttava.”
Ratkokaa pulmat yhteistyönä: Joskus voi olla houkuttelevaa ehdottaa yksinkertaisesti oikeaa ratkaisua lapsen koulutehtäviin, mutta koeta vastustaa houkutusta. Kokeilkaa sen sijaan harjoitella työskentelyä yhdessä, koska aina pulmiin ei ole helppoa tai yksittäistä ratkaisua. Joskus oikea vastaus ja ratkaisu voi olla yksinkertaisesti se, että pitää jatkaa harjoittelua työskennellä päämäärän saavuttamiseksi.
Haasta tunteet ja vaistomaiset reaktiot niihin: Tunteet tulevat ja menevät, mutta ne eivät määritä sitä keitä me olemme. Lapsestasi saattaa joskus TUNTUA ei-rakastetulta, mutta se ei tarkoita sitä, että se olisi totta. Asiat saattavat olla vaikeita tai hankalia, mutta se ei tarkoita sitä, että olisimme tyhmiä. Juttele lapsesi kanssa niistä kerroista, jolloin lapsesi on selvinnyt hankalasta tilanteesta ja on tuntenut itsensä ylpeäksi. Kannattaa kuitenkin pitää keskustelut lyhyinä. Älä yritä käydä liikaa läpi kerrallaan.
Lopulta suurin haasteesi voi olla lapsen haluttomuus ottaa vastaan positiivisia kommentteja. Vaikka haluat olla lapsen tukena, ei se aina ole helppoa, jos lapsen ajatusmalli on negatiivinen. Tällöin positiivisten kommenttien vastaanottaminen voi olla vaikeaa. Niinpä kannattaa varautua vastustukseen.
MITÄ MUUTA VOIT TEHDÄ?
Luo lapselle edellä olevien vinkkien avulla kannustava ja positiivinen ympäristö ja ilmapiiri, jotka auttavat turhautumisen kestämisessä. Muista sen lisäksi seuraavat:
– Kehu usein
– Keskity positiiviseen ja pyri ohittamaan negatiivinen
– Arvosta sinnikkyyttä
– Opeta keinoja pettymiksen selättämiseen
– Muista hakea apua aina, jos lapsi satuttaa itseään tai puhuu itsetuhoisesti.